Mika-Erik Walls - opetuksen, kasvatuksen ja koulutuksen vahva puolustaja! Espoon vas valtuustoryhmän jäsen, opetus-ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen, Vammaisneuvoston varapuheenjohtaja ja perheenisä, joka puolustaa kaikkien lasten ja nuorten oikeutta laadukkaaseen opetukseen, kasvuun ja hyvään elämään!

Koulutusmiljardi takaisin - miksi juuri näissä vaaleissa koulutus ratkaisee!

  • Lapset ja nuoret ovat tärkein tulevaisuusinvestointi, minkä ikinä voimme tehdä!
    Lapset ja nuoret ovat tärkein tulevaisuusinvestointi, minkä ikinä voimme tehdä!

Koulutusmiljardi takaisin - miksi juuri näissä vaaleissa tulee puhua koulutuksesta, kasvatuksesta ja tutkimuksesta!

 

Juha Sipilän johtama keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus leikkasi koulutuksesta alkutaipaleellaan yhteensä noin 900 miljoonaa euroa vuositasolla. Suurimmat leikkaukset tehtiin ammatilliseen toisen asteen koulutukseen, mutta osansa saivat myös varhaiskasvatus, peruskoulut, ammattikorkeakoulut, yliopistot, tutkimuslaitokset, Suomen Akatemia ja vapaa sivistystyö. Tämän lisäksi opintotuesta leikattiin ja yliopistojen indeksit jäädytettiin. Hallitus kyllä kompensoi tekemiään leikkauksia, mutta lopulliset leikkaukset jäivät silti Lännen Median mukaan noin 690 miljoonaan vuositasolla.[1]  Kun otetaan huomioon edelliset, Kataisen hallituksen tekemät leikkaukset, koulutuksesta on leikattu viimeisten kahdeksan vuoden aikana arviolta 1,5-2 miljardia euroa.[2]

 

Koulutusleikkausten vaikutuksista osa nähdään jo nyt (suurentuneet ryhmäkoot, lähiopetuksen määrän romahdus ammatillisella 2. asteella, inkluusio ilman riittävää tukea jne.), osa vasta vuosien päästä, mikä tekee niistä lyhytnäköiselle politiikalle helpon kohteen. Leikkausten seuraukset ovat kuitenkin tuhoisia. Koulutus on julkinen investointi hyvinvoivaan, osaavaan ja toimivaan yhteiskuntaan. Siitä leikkaaminen lisää syrjäytymistä, kasvattaa eriarvoisuutta, heikentää oppimistuloksia, uuvuttaa opettajat, luo ikävää oppimisilmapiiriä, ajaa opiskelijoita taloudelliseen ahdinkoon ja harventaa kouluverkkoa. Lisäksi leikkaukset korkeakoulutuksesta heikentävät yhteiskunnan sivistystasoa sekä laskevat tutkimuksen ja opetuksen laatua ja määrää. Ammattikoulutuksen leikkaukset ovat puolestaan jo johtaneet suoranaisiin laiminlyönteihin, kun tarjolla ei ole ollut riittävästi lähiopetusta eikä osaavia opettajia. 1600 ammatillisen koulutuksen opettajaa on irtisanottu hallituksen toimien seurauksena.

 

Jo varhaiskasvatukseen investoiminen tuo kuusi-seitsenkertaisen hyödyn yhteiskunnalle. 0-6-vuotiaana kehittyvät muun muassa lapsen sosiaaliset taidot, itsesäätely, kognitiiviset taidot ja maailmankatsomus. Varhaiskasvatukseen osallistuvat lapset ovat tutkimusten mukaan itsenäisempiä ja yhteistyötaitoisempia, keskittyvät paremmin ja suhtautuvat oppimiseen myönteisemmin. Merkittävä osa oppimisvaikeuksista ja eritystarpeista on ehkäistävissä laadukkaan varhaiskasvatuksen avulla. Vuoden 1987 ikäluokasta, eli “laman lapsista” tehty tutkimus on osoittanut karulla tavalla 1990-luvun koulutusleikkausten seuraukset. Joka neljännellä heistä oli tutkimusajankohtana tilillään rikoksia tai rikkomuksia, joka viidennellä oli ollut mielenterveysongelmia ja joka kuudes oli vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Tämän lisäksi koulutuksen periytyminen on alkanut taas vahvistua, ja vuonna 1975 syntynyt ikäluokka on jäämässä Suomen historian koulutetuimmaksi.

 

Leikkaamisen lisäksi hallitusta on myös moitittu liian tiheästä uudistussyklistä ja eteenpäin porhaltamisesta laput silmillä. Lukion opetussuunnitelmat on avattu jälleen (lops 2021) hädin tuskin ennen kuin yksikään ikäluokka on ehtinyt edes valmistua edellisen suunnitelman (lops 2016) mukaan. Peruskoulun opetussuunnitelman uudistusta on moitittu hälyisten ja sekavien oppimisympäristöjen luomisesta, joissa tarjotaan lapsille sellaisia haasteita (es.itseohjautuvuuden korostaminen), joihin he eivät vielä ole valmiita. Tällaisissa tilanteissa perheen antama apu korostuu, ja erot vanhempien kyvyissä ja mahdollisuuksissa auttaa koulunkäynnissä johtavat eroihin lasten koulumenestyksessä.

 

Koulutus ei ole pelkkä väline. SIllä on myös itseisarvo, jota sivistykseksi kutsutaan. Sivistys on tiedettä, taidetta, elämyksiä, kulttuuria, demokratiaa - asioita, jotka tekevät ihmisen elämästä merkityksellistä ja elämisen arvoista. Tästä huolimatta hallitus on osoittanut halveksivansa asiantuntijoita ja tutkijoita ja näyttänyt samalla kansalaisille esimerkkiä sivistysvihamielisestä asenteesta. Tänä päivänä ei olekaan kovin harvinaista kuulla, että ei tee “oikeaa työtä”, jos työ ei tuota välitöntä voittoa.

 

Gandhia mukaillen voidaan todeta, että kansakunnan sivistystaso mitataan sillä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Lisäisin tähän, että kansakunnan sivistystaso mitataan myös sillä, miten paljon se panostaa koulutukseen. Koulutusleikkaukset on peruttava seuraavalla vaalikaudella!

 

 


 

Hallituksen koulutusleikkausten jakautuminen. Kuva Lännen Media

 

 

Mika-Erik Walls

Kasvatustieteen lisensiaatti, filosofian maisteri, lukion lehtori

Oppimis- ja työhyvinvointitutkija

Espoon vasemmiston valtuustoryhmän, opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen

Kansanedustajaehdokas, vasemmisto (sit.), Uusimaa

 

 

 


[1]https://www.forssanlehti.fi/uutiset/hallitus-leikkasi-koulutuksesta-yli-690-miljoonaa-eduskuntavaaleissa-puolueet-haluavat-jalleen-nayttaytya-koulutuksen-puolustajina-232584

[2] 1,5 miljardia perustuu Suomen Kuvalehden laskelmaan, 2 miljardia OAJ:n laskelmaan.



 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Onko sinulle väliä mihin ne rahat menee, kunhan menee "koulutukseen"?

Käyttäjän MikaErikWalls kuva
Mika-Erik Walls

Tutkimustiedon valossa aivan erityisesti varhaiskasvatukseen sijoitetut eurot maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin ja korjaavia toimia, kuten oppimisvaikeuksiin puuttumiset, tuottavat siellä parhaat tulokset.

On kuitenkin myös samaan hengenvetoon todettava, että perusopetuskin kärsii resurssipulasta ja se palaute, mitä olen jo useamman vuoden aikana kuntapäättäjänä saanut, on hyvin karua: opettajat eivät yksinkertaisesti jaksa enää työssään ja lisääntynyt erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten sijoittaminen yleisopetuksen ryhmiin *ilman* riittävää tukea, kuormittaa valtavasti opettajia ja kaikkia lapsia. Tämä ns. inkluusiokehitys, joka ilman riittävää tukea on käytännössä säästötoimi, täytyy saada hallintaan ja siihen tarvitaan rahaa sekä kouluttamalla (hitaampi toimi; pitää lisätä mm. että palkkaamalla lisää mm. muuntokoulutuksia aineenopettajille, jotka eivät työllisty niin hyvin)erityisopettajia ja erityispedagogiikan osaajia.

Ammatilliseen koulutukseen ON saatava huomattavasti lisää lähiopetusta tilanteessa, jossa 16-vuotias nuori saattaa viikossa saada vain kahtena tai kolmena päivänä lähiopetusta. Lukioissa on saatava ryhmäkoot pienemmiksi, jotta opetusta voidaan opetussuunnitelmien mukaisesti yksilöllistää - nyt on käynyt päinvastoin eli leikkaukset ovat kasvattaneet erittäin suuriksi ryhmäkokoja, mikä on tehnyt yksilöllistämisen entistäkin haasteellisemmaksi, ellei liki mahdottomaksi.

Tutkimuksen ja korkeakoulujen määrärahoista on myös leikattu ja tarvitsemme sinnekin siis riihikuivaa rahaa lisää. Konkretiaa ja euromääräiset ehdotukseni, jotka perustuvat myös OAJ:n tavoitteisiin:

Kuinka paljon ja miten kohdennetaan lisärahoitusta ja miten se kohdennetaan?

Lisätään varhaiskasvatuksen rahoitusta yhteensä 127 miljoonaa euroa

→ Toteutetaan 5-vuotiaille maksuton esiopetus.
→ Korjataan henkilöstömitoitus heikennyksiä edeltävälle tasolle.
→ Vahvistetaan oppimisen ja kasvun tukea varhaiskasvatuksessa.

Nostetaan perusopetuksen rahoitusta yhteensä 200 miljoonaa euroa

→ Säädetään sitova opettajamitoitus ja lisätään oppituntien määrää tuntijaossa.
→ Vahvistetaan oppimisen ja koulunkäynnin tukea ja kohdennetaan sen tarjoamiseen valtion rahoitusta.
→ Lyhytkestoisesta hankerahoituksesta pitäisi siirtyä pitkäjänteiseen kehittämiseen.

Nostetaan lukion rahoitusta 125 miljoonalla eurolla eli kustannuksia vastaavalle tasolle

→ Nykyinen pienten lukioiden lisä on muutettava saavutettavuuskorotukseksi.
→ Rahoituksesta pitää poistaa leikkuri, joka johtaa siihen, että aiemmat leikkaukset pienentävät lukiorahoitusta entisestään.
→ Lukioiden ja muiden oppilaitosten välinen yhteistyö ja opiskelu useammassa oppilaitoksessa huomioitava rahoituksessa.

Palautetaan 270 miljoonaa euroa ammatilliselle koulutukselle ja turvataan sillä opiskelijan oikeus opetukseen

→ Uuden lain lisäkustannuksia tuovat velvoitteet pitää korvata.
→ Ammatillisen reformin yhteydessä toteutetut leikkaukset pitää palauttaa ja rahoitus kohdentaa sitovaan opettajamitoitukseen sekä opiskelijan oikeuteen saada opetusta ja opinto-ohjausta.
→ Perusrahoituksen osuutta rahoitusjärjestelmässä pitää kasvattaa 70 prosenttiin.

Lisätään korkeakouluille vähintään puolet leikatusta perusrahoituksen tasosta, eli 266 miljoonaa euroa

→ Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen indeksit on palautettava.
→ Perusrahoitustasoa on nostettava ja rahoitukseen lisättävä myös vastikkeettoman rahoituksen osuus.
→ Edetään portaittain kohti tilannetta, jossa TKI-investoinnit olisivat 4 % BKT:stä.
→ Jatkuvaan oppimiseen pitää saada korkeakoulukehyksen ulkopuolelta erillinen rahoitus.

Käyttäjän TeppoRaininko kuva
Teppo Raininko

Kuinkapaljon pienempiä ovat opetukseen ohjatut määrärahat nyt kuin ne olivat esimerkiksi 10 vuotta sitten?

Käyttäjän MikaErikWalls kuva
Mika-Erik Walls

Yksi tapa verrata (huom! vain yksi; lukuja ja tilastoja voi esitellä kovin eri tavoin, tulokulmasta riippuen) ovat kuntien saamat valtionosuudet (VOS). Valtiovarainministeriön tilastojen mukaan kuntien ja kuntayhtymien laskennalliset valtionosuudet olivat vuonna 2007 noin 6,9 miljardia euroa (20% kuntien tuloista). Vuonna 2017 vastaava osuus oli 25 %. Mutta iso osa kasvusta johtuu väestön ikääntymisestä ja kasvaneista sote-menoista eli ne eivät ole nyt vain sivistystoimen, kuten koulutuksen, valtionosuuksia.

Ja VOS kattaa siis vain joissain kunnissa pienen osan, jos ollenkaan, palveluiden aiheuttamista kustannuksista. Itse asiassa es. pk-seudulla Espoo maksaa suurimman osan kustannuksistaan omasta pussistaan, verotasausjärjestelmän (valtionosuuksien tasausmaksut) kautta, liki 180 miljoonaa viime vuonna muualle Suomeen, koko Uudeltamaalta summa on reilusti yli puoli miljardia. Suurimpia nettosaajia ovat mm. Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Suomi jne. Trendi VOSien osalta on koko 2010-luvun ollut jyrkästi laskeva ja tähän ei valitettavasti saa liitettyä Kuntaliiton hyvää grafiikkaa tästä mutta linkin kylläkin siihen:

https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/med...

Kuten blogissa kirjoitin, koulutuksesta on kaiken kaikkiaan leikattu kahdella hallituskaudella yhteensä liki 2 mrd. euroa, laskutavasta riippuen, kuluneella hallituskaudella liki miljardi, jota paikattiin hieman, eri tavoin, loppua kohti. Se miljardikin on valtava summa. Tämän lisäksi täytyy siis muistaa valtionosuuksien tasaus kohtelee kuntien ja kaupunkeja kovin eri tavoin: es. isoissa kaupungeissa ja etenkin pk.-seudulla eli opetukseen kohdistuisi valtava alasajo, jos nämä kaupungit eivät itse paikkaisi, omilla budjeteillaan, näitäkin palveluita.

Tiivistetysti: pelkät opetukseen kohdistuneet ja kohdistuvat valtionosuusleikkaukset ovat olleet 231 miljoonaa v. 2012 ja 2019 arvioidaan liki 900 miljoonan (tarkka summa arviolta n. 881 miljoonaa) vos -leikkuria.

Toimituksen poiminnat